Los gehts!

Vihdoin saan kirjotettua ekan tekstin, on ollu niin paljon kaikkee muuta et en oo ehtinyt. Ajattelin siis pitää blogia tästä syksystä jonka vietän vaihdossa, koska on paljon helpompaa kaikkien lukee samasta paikasta, kun että selittäisin erikseen facebookissa. :) Blogin ulkonäkö ei oo ehkä kaikkein paras, jos multa löytyy energiaa ni voin yrittää säätää sitä. Pahoittelen. :D







Oon siis Braunschweigissa, Niedersachsenin osavaltiossa. Kaupunki on aika iso, 250 000 asukasta, ja mun täytyy myöntää etten vieläkään osaa kulkee kaupungilla... Oon täällä marraskuun loppuun asti, ja järjestö on Suomi-Saksa yhdistys. Yhteensä meitä on täällä noin yhdeksän vaihtaria Suomesta. Menomatkalla meitä oli viisi ja järjestöihminen Suomesta ja Saksasta. Mun perhessä on hostvanhemmat, mun ikänen sisko ja muutaman vuoden vanhempi veli, joka opiskelee yliopistossa. Hostveli tuli kuitenkin kotiin ja on ilmeisesti lokakuuhun asti täällä.

Meidän matka tänne oli pitkä ja monimutkainen, vaikka vaan Saksaan tultiin. Matka alkoi klo 10.30 tapaamisella lentokentällä, ja ensimmäinen lentokone lähti puoli yks. Lennettiin Kööpenhaminaan, jossa meillä ei ollu vaihtoaikaa yhtään, ja juostiin suoraan seuraavaan koneeseen. Tutustuin muihin suomalaisiin, ja kuuntelin rovaniemeläisten juttuja ja opin paljon uusia suomen sanoja. :D

Kööpenhaminasta meidän matka jatkui pienellä rytisevällä 56 paikkaisella SAS:n koneella, jonne ei saanu ees viedä käsimatkatavaroita ihan pieniä laukkuja lukuunottamatta. Pelkäsin niin paljon mun kannettavan puolesta, mutta onneksi säilyi ihan hyvänä! Hampurin lentokentällä meitä olikin vastassa toinen järjestöihminen (mikä sana!) ja ekana haluttiin tietysti ottaa valokuvia. Siitä jatkettiin S-bahnilla Hampurin rautatieasemalle, josta napattii wokkiruokaa mukaan. Kuvia ei valitettavasti löydy, koska me juostii joka paikkaan hirveellä kiireellä. Tai niin paljon kun tasan 23 kiloa painavan matkalaukun ja käsimatkatavaroiden kanssa juostaan... Yks matkalaukku muuten jäi Köpikseen, onneks ei ollut mun, oisin varmaan alkanu itkemään. :D

Huomattiin, että Saksassa on halpaa jööti-mehua. Kiertävä jööti saatto aiheuttaa kyllä närkästystä muissa matkustajissa, koska pidettii hirveetä melua. Miks suomalaisia väitetään hiljasiks?

Seuraavan kerran vaihdettiin junaa Uelzenissa, jossa oli ihan outo rautatieasema, siellä oli palloja ja lattiat ja seinät meni vinoon ym. Rautatieaseman oli suunnitellu Hundertwasser, ilmeisesti siis joku kuuluisa taiteilija. Lisää tietoa tosta voi googlettaa.

 Pahoittelen valokuvien laatua, kuvien ottamiseen ei tosiaan ollut aikaa...

Uelzenista matka jatkui kohti Hannoveria, matkalla jo jätettiin yksi suomalainen pois. Sovittiin tosin keskenämme, et nähdään suomalaisporukalla muutaman viikon päästä, kun ollaan kotiuduttu tänne. Hannoverissa jäi sitten loputkin suomalaiset, ja lähti hostperheidensä mukaan. Suomalaisen järjestöihmisen kanssa jatkettiin vielä matkaa Braunschweigin juna-asemalle, jossa mua jo odottikin mun oma hostperhe iloisena. Kaikki oli samannäkösiä kun kuvissa ja tosi mukavia, ja helposti ymmärsin mitä puhuttiin. :) Noin klo 21 illalla saavuin viimein hostperheen taloon ja nykyiseen kotiini:

Seuraava ongelma oli, että mun matkalaukun numerolukko oli kääntyny väärään asentoon, enkä tietenkään tiennyt koodia. Ei muuta kuin soitto kotiin ja toteamus, ettei vanhemmatkaan tiedä sitä. Hostäidin ja -siskon kanssa pyöriteltiin sitten kaikki numerot läpi, aloitettiin tietysti nollasta päin ja 900 oli oikein... :D

Huh, sainpas viimein kirjoitettua, en tiiä onko teksti kuinka sujuvaa ym. Palaan pian koulukokemusten ja muiden muodossa, nyt voisin lähteä lenkille kun ulkona tosiaankin oli tänään melkein se +30 astetta ;)