maanantai 31. lokakuuta 2011

Hannover

Ensimmäisen lomaviikon tiistaina olin siskon kanssa Hannoverissa tapaamassa järjestöihmistä, harmitti kun en päässyt muiden suomalaisten mukaan, mutta kyllä oli kiva käydä silti Hannoverissa. Vaikka Hannover onkin ihan vieressä, en oo silti jostain syystä päässyt siellä käymään muuta kuin junaa vaihtaessa. Just kuulin vaan, että Hannoveriin on nyt avattu Primark! Wikipedian mukaan niitä on Saksassa 4, joten ei ihan joka nurkalla siis, tätä ennen ihmiset on matkustanu Braunschweigista Bremeniin ihan vaan Primarkia varten... Mutta joo, eksyin taas aiheesta, nyt siis Hannoveriin.

Tehtiin Elken kanssa pieni kaupunkikierros:
Sää on näissä kuvissa harmaa ja tylsä, voin kertoo et ootan niin innolla kun pääsen postaamaan kesäsiä kuvia!

Jostain syystä joku oli jättänyt kameraan päivämäärän ja ajan näkyviin?
 En muista enää millään näiden kaikkien rakennusten nimiä, on jo liikaa aikaa ollu välissä, ja oon kiertäny liikaa kaupunkeja...
Leineschloss, jossa pidetään Niedersachsenin Landtag eli päätetään osavaltion asioista
Torni, jossa joku oli joskus tehnyt itsemurhan (hyvin täsmällinen kuvaus, mutta tää oli ilmeisesti joku nähtävyys)
Hannoverin Neues Rathaus eli uusi raatihuone
Mentiin ensin normaalilla hissillä vähän matkaa,  ennen kuin mentiin ihan ylös lasihissillä, johon mahtu viisi ihmistä. Toi hissi ei mennyt suoraan, vaan mutkitteli. Se oli joka puolelta lasia, ja oli aika hurjaa. Jopa mua vähän pelotti, vaikka en yleensä pelkää missään korkeassa/ahtaassa paikassa/pahimmissa huvipuistolaitteissa. (Asiaa ei auttanu se, että pääsylipussa luki "Raatihuoneella vieraileminen omalla vastuulla")

Ja sit oltiin ylhäällä! Rakastan korkeita paikkoja.

Hannover on Saksan 11. suurin kaupunki (Sivuhuomautuksena Braunschweig on 28., luin just äsken!) ja asukkaita on noin 520 000 ja alueella yli miljoona. On siis verrattavissa Helsinkiin. Hannover on myös Niedersachsenin osavaltion pääkaupunki.

Herrenhäuser Garten


Tänään oli eka koulupäivä loman jälkeen, kaikki oli superhyvällä tuulella ja kiljui ja halaili toisiaan koulunpihalla. Huomasin, että oon oikeestaan kaivannu tätä arkea. Neljäksi tunniksi kouluun, ihan sopiva määrä, siinä ehtii vaihtaa kuulumiset ja kuulla juorut, mutta ei vie koko päivää aikaa. Sen jälkeen kaupungille (huomasin että oon kaivannut myös Schlossia ja Braunschweigin kauppoja) ja kotiin, jossa odotti sisarukset ja Franzi x 2 sekä ruokaa. Nyt vois vielä lähtee lenkille, +18 astetta varjossa on ihan kiva lämpötila kun huomenna alkaa marraskuu. :)

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Buchenwald

Jippijaijee, viimein kotona ja en tiedä voiko ihminen tän onnellisempi olla! Netti toimii (kuulemma ei toiminu koko viime viikolla mutta tästä päivästä lähtien jälleen), veli on täällä 4 päivää kotona, sain Suomesta paketin ja ensimmäiset 15 minuuttia kun pääsin ovesta sisään oli pakko nauraa, kun oli niin hyviä juttuja kerrottavana.


Mutta tän postauksen varsinainen aihe on keskitysleiri, syyslomasta lisää myöhemmin.

Me lähdettiin matkaan klo 7.00 koululta bussillinen täynnä ranskalaisia ja tällä kertaa myös saksalaisia. Matka kesti neljä tuntia, saksalaiset nukkui ja ranskalaiset melusi.

Buchenwaldin keskitysleiri oli yksi isoimmista, yhteensä 250 000 ihmistä sisältänyt, joista yli 56 000 kuolleita. Buchenwald on Itä-Saksassa Weimarin kaupungin lähellä. Leiri oli lähinnä työleiri ja siellä myös koulutettiin natseja. Leirin vapauduttua Weimarin asukkaat pakotettiin vierailemaan siellä, koska amerikkalaiset ei uskonu, että ne pystyi asumaan niin lähellä keskitysleiriä tietämättä sen olemassaolosta. Lisätietoa voitte lukea Wikipediasta. Aluksi istuttiin kaikki yhdessä isossa huoneessa, jossain Jugendzentrumissa (nuorisokeskuksessa) ja kaikkien piti kertoa, että mitä odotti siltä päivältä ja oliko ensimmäistä kertaa keskitysleirillä. Sen jälkeen jokaisen piti valita yksi valokuva kasasta, ja kertoa että miksi valitsi juuri sen kuvan liittyväksi keskitysleiriin. Sen jälkeen käytiin katsomassa puoli tuntia kestävä elokuva, jossa keskitysleirillä olleet ihmiset kertoi kokemuksistaan ja kerrottiin leiristä ylipäänsä.

Lopulta päästiin itse asiaan, eli kiertämään sitä leiriä. Koko kierros oli tosin ranskaksi, mutta aina välissä lyhyt yhteenveto saksaksi. Sinä päivänä oli myös kylmä (Kuka ei tajunnut pakata hanskoja mukaan Saksaan lähtiessä?) ja satoi, joten ei ollut kovin nautinnollinen kierros. Saatte kuvat seuraavaks:

Ruskea rakennus, josta nousee piippu, on krematorio. Aluksi Buchenwald käytti Weimarin kaupungin krematoriota, mutta jossain vaiheessa kuolleita oli niin paljon, ettei se enää riittänyt ja Buchenwaldiin rakennettiin oma.




Auschwitzin "Arbeit macht frei" -tekstiin verrattavissa oleva teksti. (Jedem das Seine = Jokaiselle ansionsa mukaan)

Muistolaatta, joka on lämmitetty +37 asteeseen, eli on ruumiinlämpöinen. Kyltissä luki kaikki kansalaisuudet, joita Buchenwaldissa oli pidetty vankeina, sisältäen "Finnen" eli suomalaiset.

Uurnia krematoriossa

Polttouunit






Oon aina halunnu päästä käymään keskitysleirillä siitä lähtien kun luin Anne Frankin päiväkirjan ja olin oikeesti ilonen tosta mahdollisuudesta päästä käymään tuolla. Lopuks kokoonnuttiin vielä yhteen ja koottiin ajatukset päivästä, ja aika monella oli samat mietteet, että olisi saanut enemmän irti, jos ei ois ollut kylmä ja satanut. Kokonaisuutena päivä oli kuitenkin opettava, hiljentävä ja sai miettimään vielä jälkeenkin päin. Auschwitz on varmaan ihan eri lailla vaikuttava, jokainen keskitysleiri on kuitenkin hieman erilainen, mutta kyllä Buchenwaldistakin sai paljon irti. 

Tää oli myös yks niitä päiviä, kun 9 tuntiin ei syödä kuin vähän leipää, ja sitten syödään bussissa maha täyteen kiinalaista ruokaa ja hariboja ja sipsejä kunnes ollaan liian täynnä. Terveellistä. Illalla matka jatkui Altstadt Treffiin (kahvila/baari/kokoontumishengailupaikka/jalkapallopelit näkyy!), koska oli ranskalaisten viimeinen ilta. Seuraan liittyi random yliopisto-opiskelijoita, ja oli hauska ilta. Seuraavan aamun espanjan tunti klo 7.45 ei ollut enää yhtä hauska, mutta kuinka usein täällä on ranskalaisia?

Seuraavien päivien aikana saatte varmasti lisää postauksia, mulla on vaan nyt niin kova into postata ja laittaa kaikki kuvat tänne. Tiedossa on uusi Berliinin reissu tiistaina ja +16 asteen lämpötilat tulossa, jes!

P.s. Se tunne on pelottava, kun puhuu ennemmin saksaa kuin suomea. Adinan kanssa puhuttiin taas vaihteeks ihme sekasotkua, skypessä äitin kanssa tuli sanat viiveellä mieleen. Välillä ei saa myöskään sanaa päähän millään kielellä, ja se on ehkä kaikkein hirvein tunne ikinä. 

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Internet ist leider kaputt

Hei!

Lyhyt tiedotus tähän väliin, että mun tarkoitus oli laittaa teille ensi viikon ajalle postauksia ajastukseen, kun oon poissa. Meidän netti on kuitenkin rikki, enkä voi ajastaa niitä teille. Tällä hetkellä oon isän Firmalla tietokoneella, mutta kuvia eikä mitään oo täällä. Lukekaa alta kuitenkin toi edellinen postaus Suomen ja Saksan eroista.

Kun tuun takasin, niin saatte keskitysleiri, Hannover ja Mosel-postaukset. Huomenaamuna suuntana on Gera, viime kesän hostperhe ja pitkästä aikaa Adina. Tulee huippureissu! Blogiloma loppuu sunnuntaina, toivottavasti. :)

lauantai 22. lokakuuta 2011

Unterschiede

Tällä hetkellä olen jossain päin Saksaa, mutta te saatte nyt lukea Suomen ja Saksan eroista.

Koulu:
  • Täällä ei käytetä oppitunnilla kirjoja lähes koskaan, hyvällä tuurilla kerran pari viikossa. Opettajat jakaa monisteita, joita sitten tehdään ja luetaan. 
  • Jos joku lukee jotain ääneen tai joku pitää esitelmän ym. niin täällä ei koskaan taputeta, vaan kaikki koputtaa rystysillä pöytään.
  • Saksassahan periaatteessa koulu aloitetaan silloin, kun on täyttänyt seitsemän vuotta koulun alkuun mennessä, eli meidän luokalla pitäisi olla -94 ja -95 syntyneitä, mutta silti osa on 15 ja osa 18.
  • Meidän koulussa on kolme luokkaa, joissa on Smart board. Ne tunnetaan nimellä "Luksusraum" (luksusluokka), koska niissä saa myös ikkunat auki ja verhot alas. Muissa luokissa käytetään liitutaulua sekä tussitaulua.Tekniikka on siis jokseenkin puutteellista täällä.
  • On tullut varmaan jo selväksi, että meidän koulurakennus on vanha. Sen lisäksi siellä oli vessaremontti, mutta jostain syystä jo puolet vessoista on taas hajalla.  
  • Koulu alkaa klo 7.45, edelleenkään en voi käsittää sitä. 
  • Ei kouluruokaa, eväät mukana ja pitkinä päivinä Mäkkäri/Döner/Bageleita/Pizzaa.
  • Koulussa on monta kymmentä erilaista Abi-ryhmää, joissa suunnitellaa Abi-mottoja, -tansseja, -bileitä, -lehtiä ja -retkiä.
  • Diskoissa pidetään Abipartyja, ihan normaaleja bileitä, mutta koulu saa siitä rahaa.
Kotona:
  •  Ikkunat ja ovet on outoja. Meillä on viisi ulko-ovea, joista aluksi en osannut avata yhtäkään, nyt osaan avata jo lähes aina. Sen lisäksi ikkunat kippaa eteenpäin. Mulla on kyllä ennenkin ollut Saksassa ongelmia ikkunoiden ja ovien kanssa, joten sinänsä ei yllättänyt...
  • Normaalisti otetaan kyllä kengät pois, mutta silti ketään ei haittaa, vaikka kävelis kengät jalassa täällä sisällä.
  • Melkein kaikkien meidän hostperheillä on kokolattiamatot. Mun mielestä kokolattiamatot kuuluu hotelliin.
  • Taloissa on täällä kellarit, joissa säilytetään juomia/ruokia. 
  •  Täällä lentää joka paikassa ötököitä. Hämähäkkejä (ne ei tosin lennä...), kärpäsiä, Schnarkeja ja hedelmäkärpäsiä.

    Muualla:

    • Autoissa ei tarvi olla valoja päällä ajettaessa, hieman pelottavaa.
    • Ihmiset on paljon ystävällisempiä, ja jos esim. ratikassa kyytiin nousee mummo tai äiti lapsen kanssa, niin on itsestäänselvyys, että luovutetaan istumapaikka.
    • Tunnin aikaero, täällä kello tunnin jäljessä (jostain syystä mulle ei tuu mitään eroja enää mieleen?)
    • Ruoka on paljon rasvaisempaa ja epäterveellisempää. Jostain syystä oon kuitenkin rakastunut siihen.
    • Diskoon pääsee 16-vuotiaana, tääkin on kyllä tullut varmaan jo kaikille selväksi.
    • Täällä juodaan lähes pelkästään pullotettua vettä. (hiilihapollista) Hanavesi maistuu kuitenkin tosi normaalilta ja onkin hyvälaatuista tällä alueella. Silti tiedän vaan muutaman ihmisen mun lisäksi, jotka juo sitä.
    • Ruuan kanssa ei koskaan juoda maitoa, sitä on vähän ikävä.
    • Täällä on myös erikseen lihakaupat ja juomakaupat, usein äiti hakee myös vielä vihannekset tuoreina torilta. Muutaman kerran oon ollu ostoksilla mukana, ja siinä menee helposti se puoli päivää. 
    • Kännykän käyttö on tuplasti kalliimpaa kuin Suomessa, ja siksi kaikki puhuukin kotipuhelimessa aina. 
    • Makeat popcornit on jotain niin ällöttävää. Suurin osa ihmisistä ei täällä kuitenkaan voi sietää suolaisia.
    Varmasti on olemassa myös muitakin eroja, jotka ei tällä hetkellä vaan tuu mun mieleen. Tai jotka on mun mielestä niin itsestäänselvyyksiä jo, etten huomaa niitä. (Kuten että Autobahnalla ei ole nopeusrajoituksia tai että kaikki tv-ohjelmat ja leffat on dubattu.)

    Kaikkein hauskin ero mun mielestä kuitenkin on sakotus. Täällä saa sakon siitä, jos sylkee tai heittää purkan kadulle. Ensimmäisellä kerralla joku sanoi, että sakon suuruus on 5€, seuraava sanoi että 20€ ja sen jälkeen joku vielä kertoi myöhemmin että 40€. Ulkona pissaamisesta saa sakkoa 120€, ja jalkakäytävällä pyörällä ajamisesta 5€. (?) Samoin, jos kävelee punaisia päin ja poliisi näkee, ajokortti siirtyy kahdella vuodella eteenpäin. (Koskee ilmeisesti vaan niitä, joilla ei vielä ole korttia.) Mun mielestä tää on jotenkin niin huvittavaa. Toisaalta voi selvitä siitä niin kuin Katri, joka erehtyi ajamaan pyörällä väärässä paikassa, mutta poliisi totesi vain että "Ai oot Suomesta? Eihän teillä oo siellä villissä lännessä mitään lakeja, mä päästän sut sakoitta!"

    Liikennevalot, jotka on vain Berliinissä. Niistä myydään miljoonaa erilaista oheistuotetta turisteille. Unohdin Berliini-postauksesta.

        maanantai 17. lokakuuta 2011

        Echt perfekt

        Tää on taas niitä hetkiä, kun kaikki on niin täydellistä ja Saksa on yksinkertaisesti rakkaus.

        Mun ajatukset vois tiivistää tähän "Ich liebe leute und deutschland und keine ahnung was eigentlich los ist?? adjojpojås!!" Mä en osaa kuvailla näitä fiiliksiä tän paremmin, tällä hetkellä on niin paljon kaikkee jännää meneillään. Siskon kaa ymmärretään toisiamme täydellisesti tällä hetkellä, hostisä puolestaan ei ymmärrä meitä ollenkaan. Meidän mielestä on ihan normaalia laskea rappusia alas (uusi huvi!) ja nykyään riittää yks katse niin aletaan nauramaan yhtäkkiä samaan aikaan.

        Myös tää kuva tiivistää tän tunnelman aika hyvin. Tossa vaiheessa jo noin 7 tuntia tuona päivänä bussissa istumista takana. Oli myös sama bussimatka, jolloin lauloin yksin Suomen kansallislaulua bussilliselle ranskalaisia, huikeeta!



        Tajusin taas perjantaina, kuinka samanlainen kaveripiiri mulla on täällä kuin Suomessa. Matikan koetta ennen kamala paniikki ja jälkeenpäin samanlainen analysointi kuin aina Suomessakin. Illalla kuitenkin oli vaihteeksi taas niin huippuilta, ja tällä hetkellä melkein harmittaa, että oon lähes koko loman poissa. Kira sano, että voin muuttaa sen luo asumaan, kun kukaan ei halua että mä lähden.

        Siihen liittyen, saksanopettaja onnistui pilaamaan hieman perjantain tunnelmaa aiemmin päivällä koulussa. Se meinaan kertoi, että perjantaina 25.11 mennään teatteriin kattomaan Kabale und Liebea. Mun viimeinen ilta sekä Claran ja Lisin synttärit ja me istutaan kattomassa jotain Friedrich Schilleriä 1800-luvulta, kesto 3½ tuntia?? Nein danke! Oli kuitenkin niin ihanaa, kun koko saksan ryhmä nousi protestiin että "MITÄ ei kyllä mennä, Annukan vika ilta, meidän pitää juhlistaa sitä! Nyt kyllä vaihdat sitä päivää!" Ja että "Sie machen jetzt alles kaputt!" Saksanope vaikutti ihan oikeasti pahoillaan olevalta, ja sanoi että vaihtaisi sitä päivää, mutta niitä lippuja on niin vaikea saada. Se ehdotti, että juhlitaan torstaina tai viikkoa ennen tai teatterin jälkeen tai lauantaina. (istun lentokentällä jo aamusta joten paljonpa silloin enää ketään tavataan) Aattelin kyllä, että ennemmin vietän ton sitten perheen kanssa, kun teatterissa, hostsisko kun on ylemmällä luokalla ja sen ei tarvi mennä. Kaikki kaverit istuu siellä kuitenkin, doof.

        Minä ja Annika pidettiin perjantaina meidän Suomi-esitelmä. Oltiin sanottu saksanopettajalle, että kestää noin 15 minuuttia, mutta hups, kestikin puoli tuntia ja siihen vielä kysymykset päälle. Oli kuitenkin super ja saatiin aplodit jo siinä vaiheessa kun kerrottiin, että Suomi on jääkiekon maailmanmestari. :D Sen lisäksi tehtiin espanjan tunnilla churroja ja Pia oli tuonu karamellikastiketta Chilestä. Nam!

        Sain myös viime viikolla mun Schülerausweisin eli opiskelijakortin! Eihän siinä mennyt kuin seitsemän viikkoa... Parasta kuitenkin on, että se on voimassa syyskuun 2012 loppuun asti (Toivon mukaan siihen väliin mahtuu vielä Saksan matka!) eli saan alennukset pitkälle sen jälkeen kun en oo enää edes täällä, mun kansainvälinen korttikin on voimassa vaan tän vuoden loppuun. Täällä tolla kortilla on oikeesti paljon enemmän käyttöä kuin Suomessa, alkaen vaikka kiinalaisesta ruuasta, josta saa alennusta.

        Tänään oli siskon synttärit, aamu alkoi "Mit 17 fängt das Leben erst an" laululla ja jatkui lahjojen avauksella. Myöhemmin Lamice ja Franzi tuli yllätysvierailulle, samoin Nati tuli ja naapureita sekä pappa kävi. Kaikki oli myös leiponut kakkuja, lopputuloksena neljä kakkua sekä mun palanut kynsi, kun yritettiin sytyttää Lamicen kanssa salaisesti 17 kynttilää ulkona tuulessa. Päivään mahtui myös tehtävärata, ällöttävä banaani-hunaja-kasvonaamio, kiinalainen ravintola (ah ruoka<3) ja Groupies bleiben nicht zum Frühstuck-leffa.

        Oli vähän kuvavajausta, mutta edellisessä postauksessa oli niitä tänkin puolesta. Tällä hetkellä kaikki kuvat sisältää vaan ihmisiä pääosin, eikä niitä täällä näy.

        Oon myös hyvä bloggaaja ja oon ajastanut teille tänne jotain sille ajalle, kun ollaan lomalla. Käykääpä siis välillä kurkkimassa! :) 

        P.s. Mun mielestä on hieman pelottavaa, että mun blogi on luettu myös 500 kertaa Saksasta...

        perjantai 14. lokakuuta 2011

        Berlin

        Ihan ensimmäisenä, kuunnelkaa tää ja opetelkaa Saksan suurimmat kaupungit ulkoa sieltä laulun lopusta, me ollaan opeteltu jo veljen ja siskon kaa! Sopii myös Berliini-postaukseen.



        Meidän Berliinin matka alkoi klo 8.00 maanantaiaamuna Löwenwallilta. Bussiin istumaan ja Saksan eniten käytetylle Autobahnalle, kahden tunnin jälkeen pysähdyttiin huoltoasemalla ja siitä jatkettiin vielä tunti. Kaikki mun vuosikurssilta sekä abit kirjotti Leistungskurskokeen sinä päivänä, joten kaikki muut mukana olleet oli kympiltä tai ranskalaisia. En tuntenut siis ketään muuta kuin meidän ranskalaisen. Pian kuitenkin tutustuin niihin kymppiluokalla oleviin saksalaisiin, onneksi. :)



        Bussi jätettiin Brandenburger Torille, ja käveltiin yhdessä kuuluisimpien paikkojen luona. Selostus ranskaksi, välillä jotain myös saksaksi, mutta ranskan takia en saanut siitä niin paljoa irti. Kuvien muodossa laitan kuitenkin tän taas. Berliini ei mun mielestä ollut mitenkään erityisen kaunis kaupunki, ja olin vähän pettynyt. En tiiä odotinko liikaa (mulle käy usein niin että odotan liikaa ja sitten petyn) vai johtuko siitä, että oli normaali maanantaipäivä ja satoi. (Kyllä, täälläkin on nyt syksy tullut, lämpötilat siinä +14 paikkeilla ja satanut on jonkin verran) Siellä oli meinaan aivan autiota! Olisin ajatellut, että kaupungissa, jossa asuu neljä miljoonaa ihmistä on hieman enemmän menoa. Samoin joka paikassa KaDeWe:ta myöten oli rakennustyöt käynnissä.



        Iittala kuuluu Upper Eastsideen! 
        Mun ja saksalaisten matka jatkui jo hieman ranskalaisia aiemmin kohti Dunkin Donutsia ja kauppoja. Oltiin myös riittävän berliiniläisen näköisiä, että meille jaettiin kuntosalimainoksia. (=Mulla ei sattunut just sillä hetkellä olemaan kameraa kädessä...) Ehdittiin shoppailla noin kaksi tuntia, tosin harmitti jälkeenpäin että Itä-Berliinissä, koska Länsi-Berliinissä ois ollut paljon paremmat kaupat! Sen jälkeen lähdettiin bussilla kohti Länsi-Berliiniä.

        Gedächtniskirche
        KaDeWe eli Kaufhaus des Westens, olin niiiin innoissani kun pääsin tonne! 

        Jos olisin rikas ja meillä ois ollut enemmän aikaa kuin 45 minuuttia niin KaDeWe ois ollut paljon hauskempi!

        Noniin, kuvaoksennuksesta selvitty. (Ja mä selvisin latauksesta jee!) Länsi-Berliinin puolella ei paljon muualla käyty kuin Gedächtniskirchessä ja sen vieressä olevassa Memorial Hallissa (jos muistin nimen oikein) ja KaDeWessa. Ai niin ja mäkkärissä hakemassa ruokaa kotimatkalle. Se mäkkäri oli kolmikerroksinen ja siellä oli leffateatteri, harmi ettei ollu enempää aikaa! Kotimatkasta ja Autobahn jumituksesta kerroinkin jo.
        Tätä kirjottaessa ranskalaiset on jo lähtenyt. Viikossa ehti tottua poskisuukkoihin ja niiden seuraan, ja oli kurjaa hyvästellä kaikki eilen, varsinkin kun kaikki muut näkee vielä uudestaan paitsi minä. Coralie tosin sanoi, että mäkin voin aina tulla niille silloin kun muut saksalaiset mun hostsisko mukaan lukien lähtee Ranskaan. Samoin jos meen Ranskaan lomalle, niin mun pitää kuulemma tulla niiden luo. :) 
        Nyt on kahden viikon syysloma edessä, tulevia tapahtumia mm. järjestöihmisen tapaaminen Suomi-Saksa yhdistyksestä (en pääse samaan tapaamiseen muiden kanssa, niin tällä hetkellä ei kovin innosta) ja keskiviikkona lähdetään perheen kanssa lomalle Moselille ja napataan mummo ja veli mukaan. Niin kivaa nähdä taas hostveli, vaikka aina nauretaan sen kustannuksella siskon kaa, niin on täällä kotona silti paljon tyhjempää ilman sitä. Tänään on vielä edessä meidän koulun (ja parin muun) omat Abipartyt Schwanenseessa. 

        Blogin lukukerroissa on muuten menny 2000 rikki, danke schön taas teille lukijoille. Harva teistä kuitenkaan on kommentoinu, joten klikatkaa itsenne kommentoimaan siitä postauksen alta. Nyt lomalle!