Mun ajatukset vois tiivistää tähän "Ich liebe leute und deutschland und keine ahnung was eigentlich los ist?? adjojpojås!!" Mä en osaa kuvailla näitä fiiliksiä tän paremmin, tällä hetkellä on niin paljon kaikkee jännää meneillään. Siskon kaa ymmärretään toisiamme täydellisesti tällä hetkellä, hostisä puolestaan ei ymmärrä meitä ollenkaan. Meidän mielestä on ihan normaalia laskea rappusia alas (uusi huvi!) ja nykyään riittää yks katse niin aletaan nauramaan yhtäkkiä samaan aikaan.
Myös tää kuva tiivistää tän tunnelman aika hyvin. Tossa vaiheessa jo noin 7 tuntia tuona päivänä bussissa istumista takana. Oli myös sama bussimatka, jolloin lauloin yksin Suomen kansallislaulua bussilliselle ranskalaisia, huikeeta!
Tajusin taas perjantaina, kuinka samanlainen kaveripiiri mulla on täällä kuin Suomessa. Matikan koetta ennen kamala paniikki ja jälkeenpäin samanlainen analysointi kuin aina Suomessakin. Illalla kuitenkin oli vaihteeksi taas niin huippuilta, ja tällä hetkellä melkein harmittaa, että oon lähes koko loman poissa. Kira sano, että voin muuttaa sen luo asumaan, kun kukaan ei halua että mä lähden.
Siihen liittyen, saksanopettaja onnistui pilaamaan hieman perjantain tunnelmaa aiemmin päivällä koulussa. Se meinaan kertoi, että perjantaina 25.11 mennään teatteriin kattomaan Kabale und Liebea. Mun viimeinen ilta sekä Claran ja Lisin synttärit ja me istutaan kattomassa jotain Friedrich Schilleriä 1800-luvulta, kesto 3½ tuntia?? Nein danke! Oli kuitenkin niin ihanaa, kun koko saksan ryhmä nousi protestiin että "MITÄ ei kyllä mennä, Annukan vika ilta, meidän pitää juhlistaa sitä! Nyt kyllä vaihdat sitä päivää!" Ja että "Sie machen jetzt alles kaputt!" Saksanope vaikutti ihan oikeasti pahoillaan olevalta, ja sanoi että vaihtaisi sitä päivää, mutta niitä lippuja on niin vaikea saada. Se ehdotti, että juhlitaan torstaina tai viikkoa ennen tai teatterin jälkeen tai lauantaina. (istun lentokentällä jo aamusta joten paljonpa silloin enää ketään tavataan) Aattelin kyllä, että ennemmin vietän ton sitten perheen kanssa, kun teatterissa, hostsisko kun on ylemmällä luokalla ja sen ei tarvi mennä. Kaikki kaverit istuu siellä kuitenkin, doof.
Minä ja Annika pidettiin perjantaina meidän Suomi-esitelmä. Oltiin sanottu saksanopettajalle, että kestää noin 15 minuuttia, mutta hups, kestikin puoli tuntia ja siihen vielä kysymykset päälle. Oli kuitenkin super ja saatiin aplodit jo siinä vaiheessa kun kerrottiin, että Suomi on jääkiekon maailmanmestari. :D Sen lisäksi tehtiin espanjan tunnilla churroja ja Pia oli tuonu karamellikastiketta Chilestä. Nam!
Sain myös viime viikolla mun Schülerausweisin eli opiskelijakortin! Eihän siinä mennyt kuin seitsemän viikkoa... Parasta kuitenkin on, että se on voimassa syyskuun 2012 loppuun asti (Toivon mukaan siihen väliin mahtuu vielä Saksan matka!) eli saan alennukset pitkälle sen jälkeen kun en oo enää edes täällä, mun kansainvälinen korttikin on voimassa vaan tän vuoden loppuun. Täällä tolla kortilla on oikeesti paljon enemmän käyttöä kuin Suomessa, alkaen vaikka kiinalaisesta ruuasta, josta saa alennusta.
Tänään oli siskon synttärit, aamu alkoi "Mit 17 fängt das Leben erst an" laululla ja jatkui lahjojen avauksella. Myöhemmin Lamice ja Franzi tuli yllätysvierailulle, samoin Nati tuli ja naapureita sekä pappa kävi. Kaikki oli myös leiponut kakkuja, lopputuloksena neljä kakkua sekä mun palanut kynsi, kun yritettiin sytyttää Lamicen kanssa salaisesti 17 kynttilää ulkona tuulessa. Päivään mahtui myös tehtävärata, ällöttävä banaani-hunaja-kasvonaamio, kiinalainen ravintola (ah ruoka<3) ja Groupies bleiben nicht zum Frühstuck-leffa.
Oli vähän kuvavajausta, mutta edellisessä postauksessa oli niitä tänkin puolesta. Tällä hetkellä kaikki kuvat sisältää vaan ihmisiä pääosin, eikä niitä täällä näy.
Oon myös hyvä bloggaaja ja oon ajastanut teille tänne jotain sille ajalle, kun ollaan lomalla. Käykääpä siis välillä kurkkimassa! :)
P.s. Mun mielestä on hieman pelottavaa, että mun blogi on luettu myös 500 kertaa Saksasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti