9 Tage

Taas on melkein yksi kouluviikko takana, eikä oikeastaan mitään ihmeellistä kerrottavaa. Perusarkea, mutta sellaista kuitenkin, että oon joka päivä hymyillyt enemmän kuin koskaan. Eilen varsinkin, kun oli taas kaksi tuntia koulua ja illalla vielä liikkaa. Sulkapallo oli kivaa, tosin ei meinannut pelaamisesta tulla mitään kun nauratti niin paljon. Tänään oli espanjaa sekä hissaa, jossa opettajaharjoittelijalla oli koe ja takariviin tuli istumaan paljon tärkeän näköisiä ihmisiä. Ensimmäisellä kahdella hissan tunnilla meillä ei ollut kunnon opettajaa, eikä tehty mitään, kunnes kolmannella tunnilla oli sitten se koe ja kaikki istui paikallaan ihan hiljaa ja oli oikein ahkeria oppilaita. Mulla oli myös mun viimeinen politiikan tunti täällä ja kaksi tuntia musiikkia iltapäivällä. Musiikin opettaja ei ollut tarkastanut mun koetta kokonaan, mutta ekasta tehtävästä sain enemmän pisteitä kuin osa saksalaisista. :)

 Onko mun yleissivistyksessä aukko, vai onko täällä joku muukin, joka ei oo koskaan nähnyt tollasta vihannesta?

Meidän tarkoitus oli leipoa tänään keksejä Pialla, jostain syystä kaikki leipoo keksejä ennen joulua. Varmaan siis sama asia kuin meillä pipareiden leipominen? Pia oli kuitenkin kipeä, joten se siirtyy ensi viikolle ja sen sijaan menin Annikalle koulun jälkeen. Mä opin pari uutta saksan sanaa ja Annika pari uutta suomen sanaa. Käytiin myös Braunschweigin Ägidienkirchessa eli katolisessa kirkossa, kun Annika ei ollu koskaan käynyt siellä, vaikka on asunut 5 vuotta siinä vieressä. Päätin sivistää sitä. Olin myös Annikan ja Hannahin mukana kattomassa, kun ne oli tanssimassa. Täällä on paljon yleisempää tanssia paritanssia kun Suomessa, meidänkin koulusta vaikka kuinka moni tanssii. (Sain motivaatiota wanhoihin, edes jotain kivaa tulossa Suomessa)

kuva: we heart it

Huomenna tehdään jotain kavereiden kanssa, lauantaina aamusta maman kanssa ruokaostoksille (saan varata siihen puolipäivää) ja iltapäivästä pikaiseen yllätyssynttärit (En voi sanoa tässä mitään muuta ettei saa selville ennen niitä) ja illalla mun Abschiedsparty eli jäähyväisjuhlat parhaimpien kavereiden kesken. Myöhemmin suuntana Joker (hostisä jo vitsaili kuinka se menettää nyt hyvän asiakkaan) ja paljon enemmän kavereita. Sunnuntaina mennään hostsiskon ja sen kavereiden sekä Braunschweigissa asuvan amerikkalaisen vaihtarin (jota en oo koskaan vielä tavannut) kanssa elokuviin klo 10.00-19.00. Nyt mietitte, että miksi noin pitkään. Vastaus on yksinkertainen: Twilight-maraton! Kyllä, luitte oikein, mennään oikeesti koko päiväksi katsomaan Twilightia. Pitää varata paaaaaljon ruokaa mukaan. 

Mulla on yhdeksän päivää jäljellä. Suosituin lause koulussa on nykyään "Scheiss auf Finnland, bleib einfach hier!" kun kaikki tulee kysymään, milloin lähden ja että mun pitää jäädä tänne. Ristiriitaista, kun tiedän että samaan aikaan Suomessa on ihmisiä, jotka oottaa mua kotiin. Suomesta lähtiessä ei ollut ollenkaan tällaista paniikkia/stressaamista/itkemistä sen takia että lähden. Täällä saa sen sijaan joka päivä taistella sitä tunnetta vastaan, kun ihmiset halaa mua ja mietin, että miten outoa tulee olemaan, kun kaikki nää ihmiset ei oo enää mun ympärillä. Mä en tarkoita, etteikö olisi kivaa nähdä kaikki ihmiset Suomessa, mutta saanko ottaa myös nämä ihmiset mukaan?

Denn ich liebe dieses Leben, ich liebe den Moment, in dem man fällt, ich liebe dieses Leben, ich liebe diesen Tag, ich liebe diese Welt.

En taas vaihteeksi voi nähdä itse tota videota Saksassa. GEMA:a ei kyllä tule Suomessa ikävä, saan myös mun spotifyn takaisin. Mulla alkaa myös olla kappaleet vähissä sen takia, kun en löydä enää mitään kivaa you tubesta, kun se on täällä niin huono. Kuunnellaan täällä myös ihan samanlailla englanninkielistä musiikkia, mutta periaatteesta musiikki blogissa saksaksi. :)

http://lyricstranslate.com