Tiistaina vertailtiin Estebanin kanssa lukujärjestyksiä ja todettiin, että sillä on kaksi tuntia enemmän koulua kuin mulla. Hah, voitin! Olin myös illalla hostsiskon kanssa tallilla. Cassilla oli synttärit, ja oikeestaan vaan syötiin kolme tuntia Hariboja ja torttuja ja kakkuja. Tallilla oli paljon kivempaa kuin luulin, mutta toisaalta tunsin jo Franzin, Natin ja Marenin. Kukaan ei lopulta päässyt ratsastamaan, kun niin monta hevosta oli sairaana, mutta oli kiva vaan hengailla yhdessä. Eikä haissut edes kovin pahalle!
Keskiviikkona Badminton oli peruttu ja oli taas vaihteeksi neljä tuntia koulua. Englannin tunnilla puhuttiin stereotypioista. Saksalaisten oma stereotypia itsestään oli, että ne tuhlaa paljon rahaa, ja mun oli pakko "disagree" että me kyllä ajatellaan eri lailla. Englannin opettaja tulikin sitten tauolla mun luo ja kysyi, että mitä suomalaiset ajattelee saksalaisista. Vastasin suoraan, että sterotypioiden mukaan saksalaiset on huumorintajuttomia, pihejä, käyttää nahkahousuja, juo olutta, syö bratwurstia ja osa pitää niitä vieläkin rasisteina/natseina. Onneksi englannin opettaja ymmärsi, etten mä ajattele niin. Sain silti vakuutella sille moneen kertaan, että mulla on kaikki hyvin täällä ja ihmiset on mukavia. Englannin opettaja oli myös huolestunut, että oonko nähnyt paljon humalaisia, mihin oli pakko todeta että suomalaiset on kyllä siinä suhteessa pahempia. Kotimatkalla koulusta menin väärään ratikkaan, mutta tajusin nousta melko pian pois ja pääsin kotiin lopulta.
Torstaina oli viikon raskain koulupäivä, mutta samalla myös paras, koska se sisältää pitkän tauon. (= ruokaa!) Tällä kertaa syötiin Bageleita. Illalla ajelin yksipyöräisellä ja pääsin neljä metriä yksin! Hostäiti piti kädestä, ja silloin ajelin jo ihan sujuvasti. Muutamia varsin koomisia kaatumisia mahtui mukaan, mutta vaatteet ehjänä, joten ei mitään hätää. Sen jälkeen tappelin tietokoneen ja hostisän kanssa, koska mun koneen sisäänrakennettu mikki ei toimi (ei ole toiminut pitkään aikaan), ja hostisä ei vaan suostunut uskomaan että se saattaa olla rikki. Siinä se sitten yritti korjata sitä saksankielinen ja suomenkielinen tietokone vierekkäin. Isällähän on siis oma tietokonefirma, mutta joutui lopulta myöntämään, ettei osaa tehdä mikrofonille mitään.
Tänään oli matikkaa, jonka jälkeen kaksi hyppytuntia. Suunnattiin Annikalle laskemaan matikkaa. Oltiin Lisin kanssa yllättävän hyviä ja integraalilaskenta sujui. Juttelin myös taas Annikan äidin kanssa, ja musta on niin hassua, että siellä on samanlaisia Iittalan laseja ja Marimekon pyyhkeitä kuin kotonakin. Braunschweigissa asuu kuulemma ainakin 20 suomalaisnaista, ja niillä on tapaamisia keskenään. Annikan äiti pyysi mutkin mukaan joskus, osa on alle kolmekymppisiä ja osa sitten yli seitsemänkymppisiä. Annika sanoi, että jutunaiheet on tylsiä, mutta tarjolla on paljon kakkua. Iltapäivällä oli vielä espanjaa, jossa kerrankin käytiin sellasia aiheita, jotka Suomessa oltiin jo opiskeltu. :)
Tänään tapasin taas yhden meidän koululaisen, joka puhui mulle suomea. Herranjestas, suunnilleen joka kolmas ihminen osaa suomea. Tällä kertaa sillä pojalla oli suomalainen tyttöystävä, (huomas kyllä myös sanavarastosta) eikä puhunut sujuvaa suomea, mutta tosi paljon kuitenkin. Onneksi koulussa ei voi kuitenkaan puhua liikaa suomea, koska jossain vaiheessa muita koululaisia rupeaa ärsyttämään.
Voin kertoa, että tää mun perhe on paras! Mulla on aina niin hauskaa hostveljen kanssa, meillä on samanlainen huumorintaju ja ollaan kummatkin ihan yhtä sählääjiä. Maanantaina meidän piti laittaa ensin aurinkolasit päähän ja hiukset hyvin ennen kuin voitiin lähteä, koska oltiin "cool". Ajeltiin ilman käsiä ympäri Braunschweigia (melkein päin puita) ja veli vaan totesi että onneksi mun vakuutuskortti tuli jo. (Mitään ei sattunut, äiti...) Sen lisäksi lasketaan aina yhdessä matikkaa, ja ymmärrän paljon paremmin kuin tunnilla. Veljen kanssa on myös niin helppo puhua kaikesta mahdollisesta.
Ilman hostsiskoa en olisi pärjännyt aluksi koulussa, se selitti mulle kärsivällisesti kaiken ja näytti oikeat luokat. Me käytetään samaa matikankirjaa ja samoja sisäpelikenkiä. En edes tiedä kuinka monta iltaa ollaan katseltu yhdessä Vampire Diaresia tai muita leffoja, mutta aina on hauskaa ollut kommentoidessa niitä. Ollaan shoppailtu yhdessä, ajeltu yksipyöräisellä ja vaan vietetty aikaa tekemättä mitään erikoista.
Hostisä on näistä ehkä kaikkein kiinnostunein Suomesta. Yhtenäkin päivänä se vaan tuli kotiin töistä ja selitti innoissaan, kuinka Suomesta on tosi hyvä sivu Wikipediassa, ja mitä kaikkea se oli oppinut. Ollaan vietetty monta tuntia vaan syöden ja keskustellen Suomen koulujärjestelmästä, historiasta ja kaikesta mahdollisesta. Ollaan oltu yhdessä katselemassa veljen futispeliä. Sen lisäksi sitä aina huvittaa, kun me ollaan niin innoissamme diskoista, Vampire Diaresista ym. Hostisä myös pelastaa mut isoilta ällöttäviltä ötököiltä.
Hostäiti huolehtii, että mun soijamaidot ja -jugurtit ei pääse loppumaan. Se myös tekee meille eväät ja laittaa aamupalan aamulla. Hostäiti jaksaa aina kysellä, miten meni koulussa, onko läksyt tehty ja auttaa mua biologiassa. Kun ollaan kahdestaan kotona, pelataan aina lauta- tai korttipelejä. Niin äiti kuin kaikki muutkin näistä auttaa mua myös yksipyöräisellä ajamisessa.
Voin vaan sanoa, että tää on paras mahdollinen perhe, jonka voi kuvitella! Tänään on ensimmäinen kuukausi takana, ja just naurettiin perheen kanssa, kuinka esimerkiksi ruokapöydässä ei oo enää niin hienoa kattausta, vaan otetaan suoraan jääkaapista ruuat. Hostsisko sanoi, että enää ei tarvi tehdä hyvää vaikutusta. :D Kaupunkikin on ihan loistava, mä rakastan Braunschweigia. Bs on iso, mutta ei liian iso kuitenkaan. Muutenkin just tällä hetkellä kaikki on perfekt! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti