Müde, aber glücklich

Hallo!

Tervetuloa uusille lukijoille Kaurialasta, jos tänne on ees muutama eksyny sen facebook-linkin kautta. :) Mulla on toisaalta hirveesti kaikkea kerrottavaa, mutta sitten toisaalta ei yhtään mitään erikoista. Mun piti ensin tehdä postaus Braunschweigin kaupoista ja shoppailusta, mutta huomasin ettei mulla oo yhtäkään kuvaa, ja se kauppakeskus on kuvien arvoinen! Maanantaina pääsin 11.10 koulusta ja sen jälkeen leijailin kauppojen seassa hymy korvissa, enkä edes muistanut että mulla oli kamera laukussa. Ensi kerralla sitten!

Just kun opin kulkemaan koulussa yksin, niin nyt siellä on tietysti puolet käytävistä ja luokista suljettu. Eikä multa oo tällä viikolla peruttu yhtäkään tuntia vielä. Onneksi on jo sellainen vakituinen kaveripiiri, että aina käytävällä näkee jonkun tutun, joka voi neuvoa mut oikeaan luokkaan. Sen lisäksi koulun piha on täynnä lattiankorjausautoja ym. Joidenkin luokkien katoista myös puuttuu paloja... Saa nähdä milloin päästään taas normaaliin koulurytmiin.

Meidän koulussa on joku muotivillitys opettajien keskuudessa, että ryhmätyöt on cool. Ollaan tällä viikolla tehty ryhmätöitä saksassa, biologiassa, hissassa, musiikissa ja jopa matikan tunnilla. Sen lisäksi mulla on tähän mennessä kaksi koulukirjaa. Kaikki opettajat vaan sanoo, että "Ethän sä nyt pelkän tän syksyn aikana mitään kirjaa tarvitse!" Suomessa olisin tänä aikana tarvinnut vähintään 12 kirjaa. No, eipähän tarvitse rasittua kantamalla painavaa laukkua. Myöskään matikasta ei olla saatu läksyjä kertaakaan, mikä on jo hieman outoa, koska oon kuitenkin täällä "pitkässä matikassa."

Koulu on ihan kivaa, ja aika menee täällä tosi nopeesti. Oon ollut täällä noin kaksi viikkoa, mutta tuntuu kuukaudelta. Osa oppiaineista on edelleen puoliks pimennossa, kuten biologia. Toisaalta mä tein läksyt, joita puoli luokkaa ei ollut tehnyt. Mua ärsyttää täällä se niin paljon, että joka kerta kun ollaan saatu läksyjä, niin niitä ei kuitenkaan koskaan kerätä pois. Kukaan ei lue mun esseitä, joita oon tuskalla sanakirjan kanssa vääntänyt, turhauttavaa. Voisin yhtä hyvin jättää läksyt tekemättä, mutta en vaan voi muuttaa tapojani täällä. Läksyt kuuluu tehdä. :D

Täällä kaikki on aina paikalla tunneilla, yks oli ollut 2 kertaa poissa bilsasta, niin opettaja oli jo ihan räjähtämässä. Hostsisko sano, että voi johtua kyllä siitäkin, että koulua on ollut vasta pari viikkoa. Näilläkin on täällä wilma, tai joku sen tapainen, mutta poissaolot pitää selvittää paperilla. Näiden wilmassa kuitenkin näkyy kaikkien synttärit! Mulla ei tosin oo sitä, vaikka hissan ope selitti, että mun pitäis saada se.

Illat kuluu just läksyissä, perheen kanssa jutellessa ja Bohnanzaa pelatessa, lenkkeillessä, Vampire Diaresia katsellessa tai hostsiskon kanssa Bravoja ja Hey! -lehtiä lukemassa.Oon käynyt myös ruokakaupassa ja kuunnellut koko eilisillan huutamista, kun hostveljen kaverit oli täällä pelaamassa jalkapalloa xboxilla. Eilen olin myös koulun jälkeen hostisän firmalla syömässä, velikin oli siellä, koska nää ei usko että saisin itse otettua ruokaa kaapista. Muutenkin eväät tehdään aina valmiiks. Siitä puheen ollen, eväsleivät ja Apfelschorle (omenamehua hiilihapoilla) alkaa jo nyt tulla ulos korvista. Samaa ruokaa koko syksy koulussa... Pitkinä päivinä käydään kaupungilla syömässä, mutta niitä päiviä mulla on vaan yks viikossa.

Ollaan koukussa tähän papupeliin! :)

Olin lenkillä yks ilta, kun huomasin että mun lenkkipolulle on ilmestynyt karuselli. Samoin meidän koulun viereen. Mulle kerrottiin, että täällä on viikonloppuna Magnifest keskustassa ja 33. Broitzemer Volksfest tällä meidän alueella. Magnifestistä en tiiä muuta, kun että kaikki puhuu siitä innoissaan ja että siellä on musiikkia, ja Volksfest ei oo kuulemma mitenkään ihmeellinen, mutta musiikki sieltä kuuluu kotiin asti ja sitä saa kuunnella koko viikonlopun.

Iltasin täällä on aina tosi väsynyt, ja koulupäivien jälkeen voi huokaista helpotuksesta että selvisi. Ratikkaan meinaa nukahtaa, jos siellä ei oo huutavia pikkupoikia. Silti en vaihtais hetkeäkään tästä pois, ja joka aamu on kiva herätä siihen, että edessä on taas uusi päivä uusien kokemuksien kera :)