Was macht mich glücklich?

Hei taas!

Koulun keskelle ei mitään ihmeellistä kuulu, Schumannin nuottien analysointia, espanjan verbejä sekä maanantaina tein biologian kokeen. Kirjoitin peräti kaksi sivua ja ainakin ekaan tehtävään tiedän vastanneeni jotain järkevää. Ihan hyvä saavutus, kun parin ekan viikon jälkeen aloin kuunnella vaan puoliteholla ja luovutin aika pahasti biologian kanssa, koska en tuu sitä koskaan (toivottavasti!) tarvitsemaan. Nää opiskelee ihan liian monimutkasia asioita, joita toi äiti opiskeli vasta lääkäriopinnoissa. Kaikilla on pieni flunssa, mutta onko ihmekään, jos kaikkia ihmisiä halataan joka päivä, parhaimmassa tapauksessa samaa ihmistä kolmesti. Oppitunnilla on ihan normaalia kymmenen ihmisen huutaa opettajan puheen päälle "GESUNDHEIT!" (terveydeksi) tai että joku randomi sanoo sen ratikassa/kadulla.

Täällä on koko ajan hyvällä tuulella ja elämä täällä on aika täydellistä. Kaverit Suomessa on varmaan menettänyt jo hermonsa mun jatkuviin säätilainfoihin ja siihen että mun ei tarvitse tehdä koulussa lähes mitään. Saksalaisia ärsyttää, että mulla on niin lyhyet koulupäivät ja että mun ei tarvitse tehdä koulussa lähes mitään. Mutta voin kertoa, että minä nautin!

Siksipä ajattelin listata teille muutamia asioita, jotka tän elämän täällä tekee paremmaksi:

• Sää: Jos on ollut viikon putkeen yli +25 astetta lämmintä, niin voiko valittaa? Ja 10 päivän sääennuste näyttää vielä viideks päiväksi eteenpäin tällaista säätä, viikonloppuna pitäisi olla +27! Saksalaisten suhtautuminen tähän on välillä outo: Joka kerta muistetaan mainita, että täällä ei ollut kunnon kesää ollenkaan. Kun aamulla on kylmä, joka toinen valittaa siitä. Kun tuli lämpimät säät, samat ihmiset valittaa, kuinka ne haluaa käyttää syksyvaatteita eikä jaksa enää kesää. Onneksi minä ja osa muistakin ihmisistä osaa iloita tästä!
• Koulu: Oon keskimäärin koulussa noin neljä tai kuusi 45 minuutin pituista oppituntia päivässä. Läksyjä täällä tulee saksalaisillekin vähemmän kuin meillä Suomessa, ja mulle siis vielä vähemmän. Tajusin myös tänään, että mulla ei tule olemaan maanantaiaamuja kuukauteen, koska ens maanantai vapaa (Eläköön Saksan liittotasavalta!), sitten on ranskalaisten kanssa ohjelmaa ja sitten 2 viikkoa lomaa.
• Aika: Edellisestäkin johtuen mulla on täällä paaaaljon aikaa. Ei läksyjä, ei koulua, ei harkkoja, ei mitään. Paljon aikaa tehdä mitä ikinä huvittaa!
• Kaverit: Enää ei tarvi miettiä, että pääsenkö mä mukaan, jos viikonloppuna tapahtuu jotain tai mennään Mitttagspausella syömään. Nykyään on ennemminkin itsestäänselvyys, että mä tulen mukaan. Koulussa on jo normaali kaveripiiri, joka oikeastaan on tosi samanlainen kun Suomessakin. Toisaalta tunnen hirveästi ihmisiä eri porukoista ja tykkään siitä, että on kurssit, jolloin saan istua monien eri ihmisten kanssa täällä.
• Uudet asiat: Täällä oppii joka päivä jotain, näkee paljon uusia paikkoja ja vieläkin tulee ihmisiä vastaan, joita en oo ennen tavannut. "Ai mitä, oot ollut täällä jo 6 viikkoa? Miksi en oo nähnyt sua vielä koulussa!" 
• Ratikka: Tykkään edelleen matkustaa ratikalla ja nykyään tarvitsee matkustaa harvoin yksin, koska oon tutustunut taas uusiin ihmisiin, jotka kulkee samalla ratikalla. Onko myöskään mitään piristävämpää kuin ihmiset jotka laulaa ratikassa? Oon nähnyt tähän mennessä kolme veljestä, jotka laulo oikein tunteella Culcha Candelan Hammaa ja 8-vuotiaan räppäävän tytön. Huikeeta!
• Perhe: Yksi ilta kerrottiin erittäin hyviä huonoja vitsejä siskon kanssa, naurettiin katketaksemme ja jahdattiin toisiamme keittiössä. Isä katsoi meitä oudolla ilmeellä ja kysyi oliko koulussa noin rasittavaa. Saatiin myös nerokas idea majoittaa meidän ranskalainen puutarhaan ja hakea se polkupyörällä rautatieasemalta kaupungin toiselta puolen. Olen myös osa perhettä, kun tänne tuli postikortti, niin se oli osoitettu "kaikille viidelle."
• Piristävää on myös joka kerta, kun viiden minuutin tauko venyykin 10 minuutin tauoksi tai opettaja päättää lopettaa tunnin 20 minuuttia etuajassa, koska eihän meillä nyt ole enää mitään laskettavia matikan tehtäviä.
• Oon myös tyytyväinen, kun tiedän lähes koko ajan missä olen, mitä mun pitää tehdä ja minne menen seuraavaksi. En eksy lenkkipolulle, keskustaan tai nouse väärään ratikkaan.
• Myöskään mun ystävät Suomessa ei oo vielä unohtanut mua, on hauskaa saada kirje ja muumilakua Suomesta.
• Suunnitelmat: Tulevaisuudessa odottaa kaksi kertaa Berliinin matka, keskitysleirimatka, kahden (2!!) viikon pituinen syysloma ja viime vuoden hostperhe sekä Adina, Bundesligan peli ja vaikka mitä muuta. Ranskalainen vaihtari tulee meille ensi viikon torstaista viikoksi eteenpäin asumaan, oon puhunut sen kanssa jo ja vaikuttaa tosi kivalta. Mä en osaa ranskaa, eikä se saksaa, mutta eiköhän me pärjätä. Voin vaan todeta, että olen aika innoissani!

Viikonloppu on pidempi, suunnitelmissa on tehdä jotain Estebanin kanssa huomenna, sunnuntaina Turmpartyt, maanantaina tosiaan jalkapallopeli ja muuten on vielä aika auki suunnitelmat. Oon kuitenkin varma, että jotain hauskaa keksitään! Mulle alettiin myös jo keskiviikkona biologian tunnilla opettamaan Saksan kansallislaulua, jotta osaan varmasti sitten maanantaina. Parempi osatakin, oon kerran joutunut pulaan Hämeen linnan saksankielisellä opastuskierroksella, kun kaikki muut alkoi hoilata käsi sydämellä kansallislaulua.

Tschüss und Kuss! :)