Harz

Hei taas!

Postaukset menee vähän jäljessä, mutta ihan siitä syystä, ettei ole paljoa aikaa ollut. En kuitenkaan aio olla pahoillani, jos blogi kärsii, koska tää elämä täällä menee kuitenkin edelle. Blogia kirjoitellaan tällaisina hetkinä, kun on yksin kotona, eikä tapahdu mitään erikoista. Tää ei ole myöskään mitään maailman nopeinta hommaa, koska kuvien siirto ensin koneelle ja sitten tänne vie tuhottomasti aikaa. Meillä on onneksi huippunopea netti täällä, mutta Blogger on hidas. Elämä täällä on jo tasaantunut, eikä mielialat vaihtele enää niin paljoa kuin ensimmäisinä viikkoina, mutta viime päiviin on mahtunut taas kaikenlaista. On ollut huippuhetkiä, paljon naurua ja onnistumisen tunteita, mutta myös ei niin hyviä hetkiä. Onneksi on ihania ihmisiä täällä, eikä yksin tarvitse olla koskaan. Ja nyt on suunta taas vain ylöspäin. :)

Lauantaina oltiin Harz-vuoristossa. Automatka sinne kesti noin tunnin, ja samanikäiset sisarukset on parhautta! Mitä tekisinkään ilman veljen ylihuonoja (fyysikko)vitsejä? Sen lisäksi rakastan istua täällä autossa, maisemat on niin hienoja ja autossa on kattoikkunat. Eikä mulla ole mitään Autobahnaa ja 150 km/h ajamista vastaan. Tää oli kuitenkin taas yksi niitä reissuja, josta pääsette paremmin selville kuvien avulla.

 

Käveltiin autolta kilometri "juna-asemalle", josta jatkettiin matkaa kunnon vanhan ajan höyryjunalla.

Melkein kuin Tylypahka-juna :)

Tuona päivänähän oli lämmintä +23 astetta, ikävästi näyttää siltä, että lämpötilat alkaa laskea täälläkin. Ylhäällä oli kyllä jäätävän kylmä. Juna pysähtyi Brocken-vuoren huipulle, joka on Harz-vuoriston ja samalla koko Pohjois-Saksan korkein kohta, 1141 metriä. Oltiin naapuriosavaltion, Sachsen-Anhaltin puolella. Samoin käytiin Itä- ja Länsi-Saksan rajalla.

Ennen täällä oli sijainnut Venäjän sotilastukikohta, ja pääsy tuonne ylös oli pitkään kielletty.

 

Puuton alue on Itä- ja Länsi-Saksan raja

Mitä on meneillään? Brockenilla tanssii kuulemma noidat öisin, ja siellä poltettiin joskus niitä. Joka paikassa oli noitia, mutta nämä kuuluivat orkesteriin.

Helsinki! Lähes kaikki kaupungit oli Saksasta, joten iski taas suomalaisuusylpeystunne, kun näki Helsingin tuolla ylhäällä.

Nykyinenkin kotikaupunki oli päässyt sinne.

Eikä paikkaa ilman Goethea! :))

Ja sitten paluumatka, ensin junalla...

... ja sitten metsän läpi kävellen

Ja päivän lopuksi, ruokaa!

Oltiin jossain pienen kylän ravintolassa syömässä :)

Sunnuntaina oltiin veljen jalkapallopelissä ja tallilla syömässä ja pelaamassa lautapelejä. Leivoin myös mokkapaloja näille, jostain syystä ne kyllä maistuu erilaiselta kuin kotona.

Voin kertoa, että kuuluisa saksalainen täsmällisyys ja järjestelmällisyys on ollut viime aikoina hieman hukassa. Ollaan saatu joka aamu juosta ratikkaan ja lauantaina kesti kaksi tuntia saada viisi ihmistä autoon istumaan. Kaiken voi aina tehdä myöskin huomenna tai vaikka ensi viikolla. Valokuvat ja opiskelijakortit piti maksaa netissä, mutta ei niin väliä, jos et maksanut, voit aina maksaa myöhemmin. Tästä syystä saadaankin odotella niitä varmaan seuraava kuukausi. Englannin opettaja kilahtaa joka ikinen tunti, kun puolella luokkaa puuttuu laput. Oppitunnit voi aina antaa vapaaksi, tai koko koululta perua kaikki liikunnan tunnit. Oon saanut varmaan tähän mennessä jo yhtä monta vapaatuntia kun Suomessa saisin koko vuonna.

Sain myös äsken kuulla, että näiden Ranska-vaihto toteutuu ja tänne tulee lokakuun alussa ranskalaisia. Jes! Meillekin tulee yksi asumaan, pitää kuulemma miettiä vielä vähän mihin, eikä ole tietoa onko se tyttö vai poika, mutta kivaa saada silti tänne joku. Käskin myös hostsiskon kysyä, onko niiden Berliiniin ja Keskitysleirille suuntaavissa busseissa tilaa, jos on niin lähden mukaan, voittaa aina koulun.

Tää postaus on jo nyt niin pitkä, että tästä viikosta kuulette vasta myöhemmin. Tschüss ja bis bald! :)